Sinuhe Wallinheimo –
mies maskin takaa
Suomen jääkiekon maajoukkue teki upeaa työtä Moskovan jääkiekon MM-turnauksessa, mutta käteen jäi ”vain” hopeamitali, Kanadan viedessä Pohjois-Amerikkaan sen kirkkaimman. Pikku hiljaa pettymys alkaa muuttua tyytyväisyydeksi hienosta saavutuksesta. Tyytyväinen omaan saavutukseensa saa olla myös kisoissa kolmosveskarina toiminut Sinuhe Wallinheimo. Sinuhe (35) teki omalaatuista jääkiekkohistoriaa olemalla iäkkäin maalivahti Leijonamiehistössä kautta aikojen. Henkilökohtaisella tasolla saavutusta ei varmastikaan voida mitata millään mittarilla, niin upean nousun MM-miehistöön Sinuhe teki alavireisen SM-liigakauden jälkeen. Millainen mies maskin takaa löytyy, siitä otetaan nyt selvää.
Kuorosta kaukaloon
Sinuhe ei ole niitä tyypillisimpiä jääkiekkoilijoita, jotka ovat aina tienneet haluavansa uran jääkiekkokaukalossa. Vasta 11-vuotiaana pihapelien kautta syttyi into lajiin. Ennen jääkiekkoharrastusta Sinuhen ajan vei musiikki. Hän soitti viulua ja lauloi kuorossa. Jo pihapeleissä Sinuhe tiesi pitävänsä enemmän maalin vartioinnista kuin maalien teosta. ”Sain suuremmat vibat kiekon tai pallon kiinni ottamisesta kuin maalin teosta”, Sinuhe kertoo.
Pihapeleistä tie vei Jypiin. Pelkäksi jääkiekkoiluksi ei Sinuhen harrastukset kuitenkaan jääneet, sillä samaan aikaan hän pelasi kesät myös pesäpalloa ja tennistä. Talvet nuori mies kulutti jääkiekon lisäksi laskettelun parissa. Lasten ja nuorten yksinomaan jääkiekon harrastaminen ei saa Sinuhelta mairittelevaa palautetta. Hänen mielestään olisi hyvä, jos junnut tutustuisivat muihinkin lajeihin – siis jääkiekon rinnalla. Sinuhe ei osaa sanoa miksi nykyisin junnutasolla keskitytään niin tiukasti vain yhteen lajiin, mutta epäilee vanhempien yleisen kiireen ja harrastuksien hintojen olevan ainakin osa syy.
Monen maan kaukalot
Sinuhen ura on mielenkiintoinen ja hän on pelannut useissa eri maissa. 1990-luvun alussa hän pelasi Suomessa sekä divaria että SM-liigaa, sen jälkeen Sinuhe sai mahdollisuuden lähteä Yhdysvaltoihin opiskelemaan sekä pelaamaan jääkiekkoa. Viiden Amerikka-vuoden aikana Sinuhe pelasi NCAA:ssa, AHL:ssa ja ECHL:ssa. Sinuhe puhuu lämpimästi ajastaan Pohjois-Amerikassa. Tulihan mukana BA-tutkinnon lisäksi AHL-mestaruus (1997).
Suomessa pelaaminen jäi lyhyeksi ja hän siirtyi perheineen Saksaan, jossa hän pelasi DEL-liigaa ja divaria. Vaikka Saksassa pelaaminen ei olekaan Sinuhen uran huipennus, hän piti Saksan vuosistaan erittäin paljon. ”Lapsiperheelle Saksa loi ihanteelliset olosuhteet”, Sinuhe toteaa. Kolmen Saksassa vietetyn kauden jälkeen Sinuhe siirtyi pelaamaan Elitserieniin. Vuonna 2004 Sinuhe palasi juurilleen Suomeen ja Jypiin.
Vaikka puolitoista vuotta sitten Sinuhe ei olisi ikinä uskonut pääsevänsä MM-joukkueeseen, kutsu kunniatehtävään kuitenkin kävi tänä keväänä. Mitenkään erityisen yllättynyt hän ei vaikuta asiasta olevan vaan toteaa, että olisi ollut enemmänkin yllättynyt jos kutsua turnaukseen ei olisi tullut. Euro Hockey Tourissa Sinuhe sanoo viimeistään näyttäneensä omalla olemuksellaan ja työskentelyllään ansaitsevansa paikan MM-kisakoneesta. ”Pelasin nollapelin ensimmäisessä Euro Hockey Tour –pelissä”, Sinuhe kertoo.
Mitään ylitsevuotavaa hehkutusta Sinuhelta on turha yrittää nyhtää MM- paikasta, vaikka mies kuitenkin sanoo toki kokevansa MM-kisapestistä ammattiylpeyttä. Syy siihen ei ole se, että hän olisi jotenkin pettynyt ”varamiehen-paikkaan”, vaan hän kertoo MM-joukkueen ja -ajatuksen kasvavan pikku hiljaa ajan myötä yhteen. Sitä paitsi Sinuhen mielestä olisi epävarmuuden merkki, jos kiekkoilija olisi yllättynyt kisapestistä. ”Se kertoisi siitä, ettei jääkiekkoilija olisi vakuuttanut itseään omasta osaamisestaan”, Sinuhe toteaa.
Kokemuksia ja yksi suuri pettymys
Kokemuksena MM-turnaus on jääkiekkoilijoille upea, sillä peleissä vastassa ovat maailman huippukiekkoilijat ja treenaaminen tapahtuu suomalaisten huippupelaajien kanssa. Vaikka Sinuhe ei MM-jäille tosi toimiin päässytkään, jo treenaaminen MM-tason jääkiekkoilijoiden kanssa on kannattavaa. Sinuhella oli turnauksessa merkittävä henkinen rooli muille maalivahdeille. ”Varsinkin ”Kärpän” kanssa tuli juteltua paljon, kun se oli minun huonekaveri”, Sinuhe paljastaa. ”Kärppä” eli Kari Lehtonen valittiin koko turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Sinuhe paljastaa myös, että mitään hulabaloota ei turnaus ole, vaikka sivustakatsoja näin voi helposti olettaakin. ”Me ollaan kuitenkin aika mediapimennossa siellä. Käydään vain hotellilla syömässä ja hallilla treenaamassa”, hän sanoo.
Se, että jääkiekkoilija pääsee mukaan MM-turnaukseen vaatii paljon työtä ja on todella arvostettavaa, mutta MM-finaalipaikan saavuttaminen on jotain aivan erityistä. Tämän vuoksi hopea on karvas pettymys. Kun kysyin Sinuhelta miltä hopea tuntuu, hän vastaa suoraan sen tuntuvan yllättävän huonolta. ”Pettymys oli suuri. Varsinkin, kun saimme Venäjän kaadettua, jota ei aiemmin ole Moskovassa tehtykään”, hän lisää. Ja on hyvä muistaa sekin tosiasia, että harvassa ovat kuitenkin ne miehet, jotka saavat asettaa palkintokaappiinsa jääkiekon MM-mitalin. Sinuhekin myöntää, vaikkakin pettymyksen takaa, tuntevansa hyvää fiilistä asiasta.
Yksilöjuttuja joukon tuella
Sinuhea tituleerataan showmieheksi, joka tarjoaa kaukalossa faneillekin aina silloin tällöin temppuja. Arvostus faneja kohtaan tällä veskarilla on kohdillaan. Pitkällä kiekkourallaan hän on huomannut eroavaisuuksia eri maiden fanikulttuurissa. Suomalaista fanikulttuuria hän pitää hillittynä, kun taas Amerikassa fanit usein ”ylifanittaa”. ”Eikä se ole yhtään huono asia, päinvastoin”, Sinuhe vinkkaa.
Showmiehen rooli sopii kuin valettu tälle kuitenkin melko rauhalliselle ja tasaiselle maalivahdille. Kiekkokaukalon ulkopuolella Sinuhe laulaa bändissä S.W. Heimon Kädet. Bändi on perustettu 1990-luvun alkupuolella. ”1992 Jypin päättäjäisissä lauloin ja kaverit huomasivat, että osaan laulaa”, Sinuhe muistelee. Siitä hetkestä lähtien bändi alkoi pikku hiljaa rakentua kokoon. Sinuhe on bändissä laulaja, kun ei kuulemma osaa soittaa mitään, ja kun viulu ei ”ehkä” olisi sopiva yhtyeen musiikilliseen genreen. Laulajan roolissa Sinuhe sanoo olevan paljon samaa kuin maalivahdin työssä. ”Laulajan homma on aikalailla yksilöjuttu, mutta ilman bändiä se ei toimisi. Sama jääkiekossa. Maalivahdin hommaa pidetään yksilöjuttuna, mutta ilman hyvää joukkuetta ei siitäkään tulisi mitään”, toteaa Sinuhe.
S.W.Heimon Kädet –bändillä on takanaan useita keikkoja ja muutamia levyjä. Keikkailu jää kuitenkin melko vähiin yhteisen ajan vähyyden vuoksi. ”Kesällä on ainakin yksi merkittävä keikka, kun me soitetaan Muuramessa Riihivuori Rockissa CMX:n ja Kotiteollisuuden välissä”, Sinuhe kertoo. ”Sinne on pakko yrittää opetella sanat kunnolla”, hajamieliseksi paljastuva Sinuhe kujeilee.
Kesä ei Sinuhelle ole ainoastaan lomaa vaan kovaa treeniä. ”Perheen kanssa mennään käymään Pariisin Disneylandissa”, paljastaa Sinuhe lomasuunnitelmiaan. Vaikka on selvää, että tälle huippumaalivahdille jääkiekko on lähes kaikki kaikessa, perhe vie ykköspaikan hänen elämässään. Haaveista suurin esimerkiksi ei ole se MM-kultamitali vaan perheen terveys.
