Suomenkielellä maailmalla

Finntown News

Susanna Suhonen on suomalainen kirjoittajamme, joka perehdyttää lukijoitamme perinteisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin.

Amerikkalainen jalkapallo
”Hard Hits and Hard Feelings”

-Ryan Rufener

 

Amatöörin silmin amerikkalainen jalkapallo voi vaikuttaa hieman sekavalta, mutta kun peliin tutustuu tarkemmin, idea kyllä selviää. Laji vie mukanaan ja on jännittävää katsottavaa. Amerikkalaisen jalkapallon suosio Suomessa on kasvanut viime aikoina, mutta varsinaiseen amerikkalaiseen jalkapallohurmokseen on vielä pitkälti matkaa. Pelin saloihin ja pelaajamietteisiin kurkistamme pronssimitalin saavuttaneen Jaguaarit-joukkueen viime kauden pelinrakentajan Ryan Rufenerin haastattelussa.

 

Urheilu verenperintönä
22-vuotias Ryan Rufener on kotoisin Oregonista, jossa hän asuu tälläkin hetkellä. McNary High Schoolissa amerikkalaista jalkapalloa pelannut Ryan valittiin liigan vuoden pelaajaksi ja joukkue, jossa hän pelasi, voitti osavaltion mestaruuden. Osavaltion kunniamaininnan saanut ja liigan allstar-joukkueeseen valittu nuori mies jatkoi kauppatieteiden opintoihin Oregon State Universityyn, jossa hän myös jatkoi ansiokasta pelaamistaan. ”Olen käynyt Oregon State Universityä 4 vuotta, mutta koska heillä ei ole tarjota paria kurssia, joita tarvitsen valmistuakseni, käyn luennoilla Portland State Universityssä.”, Ryan kertoo tämän hetkisestä opiskelutilanteestaan.
 
Peliuransa Ryan aloitti seitsemän vuotiaana lippupallon merkeissä. 12-vuotiaana hän aloitti pelaamaan “tackle ballia”, mikä on koripallon kaltainen peli, mutta pelissä sallitaan täyskontakti. ”Koripalloon minut tutustutti isoisäni jo kaksi vuotiaana”, Ryan kertoo. ”Isoisäni ei ennättänyt nähdä yhtään high school -peliäni”, hän jatkaa hieman haikeana. Ryanin isoisä oli hyvin innokas urheilufani, joten rakkaus urheiluun on ilmeisesti siirtynyt Ryanille verenperintönä.

 

Ryanille amerikkalainen jalkapallo ei ollut ainoa lajivaihtoehto, sillä hänellä oli mahdollisuus aloittaa pelaamaan joko amerikkalaista jalkapalloa tai koripalloa college-opintojensa yhteydessä. ”Pelinrakentajan paikka oli minulle ihan uusi juttu, joten valitsin sen”, Ryan summaa yksinkertaiselta kuulostavaa valintaansa. ”Olen nyt pelannut kyseistä paikkaa pari vuotta ja pidän sen haasteellisuudesta”, Ryan jatkaa ilmeisen tyytyväisenä ratkaisuunsa.

Kokonaan Ryan ei ole kuitenkaan unohtanut toista rakastamaansa lajia, koripalloa. Hän valmensi naisten koripallojoukkuetta sekä 14- 16 –vuotiaiden poikien koripallojoukkuetta. ”Valmennat sitten mitä tahansa lajia, opit itse paljon siitä, kuinka kohdella muita ja kuinka saada pelaaja-valmentajasuhde toimimaan”, nuori urheilija toteaa kokemastaan. Vaikka Ryanin elämän täyttävät opinnot, urheilu sekä valmentaminen, ei hänen mielestään monen asian yhdistäminen vaadi mitään ylivoimaisia ponniteluja ”Asioiden järjestelemistä ja priorisointia, sitä se on”, Ryan sanoo.

 

Jalkapallokausi tuhansien järvien maassa

Ahkera urheilija otti välimatkaa kotoisiin ympyröihin viime keväänä, kun hän sai kutsun Suomeen ja Jaguaareihin. Suomen reissu oli Ryanille ensimmäinen ja aika suomalaisessa amerikkalaisen jalkapallon joukkueessa oli hyvin erilaista verrattuna siihen, mihin hän Oregonissa oli tottunut.

 

 Nyt hänen ainoa työnsä oli pelata jalkapalloa, joten kausi Suomen suvessa toi rennomman jakson elämään. Koti-ikävää ei kuitenkaan ehtinyt ilmaantua, vaikka perhe ja ystävät olivatkin lähes maapallon toisella puolella. ”Olen muutenkin tunnin ajomatkan päässä kotoa opintojeni vuoksi lukukausien aikana. Ja viimeiset pari kesää olen ollut töissä kolmen tunnin ajomatkan päässä kotoa, joten en ole niin paljoa ennättänyt muutenkaan nähdä perhettäni,” Ryan pohtii syitä, miksi hän selvisi suht’ vähällä koti-ikävän suhteen.
 
Suomesta tai suomalaisista ei Ryanilla ollut mitään tietoa ennen viime kesää. ”Katsoin karttaa ja huomasin, että Suomessa on paljon vettä. Siitä päättelin, että syötte kalaa ja tietenkin te puhutte erilaista kieltä”, hän kertoo ensi mietteistään Suomesta. Ryanin Suomen vierailu avarsi hänen Suomi-tietouttaan ja hän huomasi Suomen luonnon olevan hyvin paljon Oregonin kaltainen ja ihmisten hyvin ystävällisiä.

11 on 11

 

Kun Ryania pyytää kertomaan amerikkalaisesta jalkapallosta vastaus on simppeli 11 vastaan 11. ”Joukkueella tulee olla intohimoa pelata peliä ja nauttia tekemästään”. Vastaus selventää väitettä, että amerikkalainen jalkapallo on hyvin looginen ja helppotajuinen peli, kunhan sen vain sisäistää.

 

Peli kulkee seuraavalla tavalla. Palloa hallussaan pitävä joukkue hyökkää ja toinen joukkue puolustaa. Hyökkäävä joukkue kuljettaa palloa heittäen tai juosten vastustajan maalialueelle. Puolustus pyrkii estämään hyökkäykset. Tästä joukkueiden yhteentömäyksestä ei puutu räminää ja räiskettä. Hyökkäys- ja puolustusroolia vaihdetaan pelin aikana moneen kertaan ja voittaja on pelissä se, jolla on ajan päättyessä enemmän pisteitä. Joukkueet pelaavat kentällä, joka merkitty eri pituisin jaardimerkein helpottaakseen pelilukua.

 

Pisteitä pelissä voi hankkia neljällä eri tavalla. Tochdown (6pst.) pallo viedään vastustajan maalialueelle. Potkumaali (3pst.) pallo menee potkaisemalla maalihaarukan läpi. Safety (2pst.) pallonkantaja taklataan omalla maalialueella. Lisäpiste (1 tai 2pst.) Touchdownin jälkeen suoritettava lisäpisteyritys. 2 pistettä (kuljettamalla pallo uudelleen maalialueelle joko heitto- tai juoksupelillä) tai 1 pistettä (potkaisemalla pallo maalihaarukasta läpi).

Jaguaareissa pelaaminen oli Ryanin mukaan hyvä kokemus. ”Minua kohdeltiin joukkueessa hyvin ja meillä oli hyvä porukka kundeja joukkueessa”, hän kertoo. Ainoa asia, mikä Ryania harmittaa Suomen kokemuksessa, on loukkaantuminen pelissä. Hän olisi halunnut pelata koko kauden loppuun saakka, mutta pitää pronssimitalia arvokkaana saavutuksena, sillä mitali oli joukkueen historian ensimmäinen Vaahteraliigassa.

 

Ryanilta repesi taklaustilanteessa polven eturistiside. Vamma oli sen verran vakava, että Ryan toimi koko loppukauden Jaguaarien apuvalmentajana ja hänen tilalleen lennätettiin Amerikasta uusi pelinrakentaja Dan Kelly. Tällä hetkellä Ryanin polvi on operoitu ja hän parantelee itseään. Hänen toiveissaan on pelata ensi vuonna, missä, sitä mies ei ole vielä ajatellut.

 

Kunnianhimoisen pelaajan suusta kuultuna pienoinen pettymys pronssisesta mitalista ei tietenkään ole yllätys, mutta Ryanilla on asiaan oma perustelunsakin. Hänen mukaansa on toki selvää, että pronssisen mitalin saavuttaminen on hyvä juttu, mutta jos johonkin ”vain tyytyy” alkaa oma kehittyminen taantumaan. ”Jatkuva kehittyminen on se juttu mihin pyrin niin pelissä  kuin jokapäiväisessä elämässäkin”, Ryan sanoo.

 

Pelinrakentaja johtaa erilaisin roolein

 

Amerikkalaisen jalkapallon pelaajat mielletään usein isoiks,i karskeiksi ja vahvoiksi miehiksi, jotka tykkäävät rymistellä pallokentällä. Totta toinen puoli, isosta koosta ja vahvuudesta on hyötyä, mutta liikkuvuutta ja nopeutta tulee myös löytyä. 195 cm pitkän ja 90 kg painavan Ryanin pelipaikka joukkueessa oli pelinrakentaja. Pelinrakentajalla täytyy olla fysiikan lisäksi hyvä kyky heittää palloa ja hyvä pelisilmä. Kysyttäessä Ryanilta pallonheittoon liittyviä saloja, hän mainitsee, että pallon heitossa kyse on hyvin paljon vatsa- ja alaselän lihaksista. Juuri edellä mainituilta alueilta ihminen kehittää paljon nopeutta syöttötilanteessa. Myös heittojen toistaminen on tärkeää. ”On kuitenkin muistettava, että jokainen käsittelee palloa omalla tavallaan”, mies toteaa.

 

Pallon heittämisen lisäksi pelinrakentaja on joukkueenjäsen, joka ottaa pallon keskeltä haltuunsa ja johtaa peliä. ”Tämä tarkoittaa sitä, että pelinrakentajana minä asetan joukkueeni parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen voittaaksemme pelin”, Ryan kertoo. ”Pelinrakentaja myös muuttaa pelien aloitusryhmitystä (juuri ennen kuin pallo otetaan haltuun) ja tekee päätökset pallon suhteen”, Ryan jatkaa. Ryan kertoo myös, että pelinrakentaja on johtaja, mutta voi ottaa erilaisia johtajan rooleja. ”Ei johtamisen tarvitse aina olla suullista vaan johtaa voi myös omalla esimerkillään”, hän sanoo.

 

Kuvat: www.accfootballphotos.com  Gene Galin

Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry Paavo Nurmenkuja 1 Aa, 00250 Hki, p. (09)43683211 e-mail office@sajl.org

www-osoite: www.sajl.fi

Kuvat ovat Vaahteraliigan sm-loppuottelusta Porvoon Butchers ja Seinjoen Crocodiles

Saturday, November 10, 2007

Published by USASuomeksi.com

14/07