|
Suomenkielellä maailmalla |
|
Finntown News |
|
Susanna Suhonen on suomalainen kirjoittajamme, joka perehdyttää lukijoitamme perinteisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. |
|
Moottoripyörähurmosta asfaltillta Petri Mäkinen
Lumien sulaessa kuiva asfaltti ja aurinkoiset päivät tarkoittavat ainakin sitä, että katukuvaan autojen sekaan ilmestyvät kaksipyöräiset kaunottaret – moottoripyörät. Moottoripyöräharrastus on monille elämäntapa toisille mukava kesäharrastus ja löytyy toki niitäkin, jotka kammoksuvat koko menopeliä. Joka tapauksessa moottoripyörät ja moottoripyöräily eivät jätä ketään kylmäksi.
Ojasta asfaltille – kohti unelmaprätkää
Petri Mäkinen on aloittanut moottoripyöräharrastuksen yhdeksän vanhana, jolloin hän sai ensimmäisen oman moottoripyörän. ”Ensimmäisen kerran kokeilin serkkuni mönkijää, sitten kaverini käsivaihteista ”pappatunturia”, jonka ajoin kirjaimellisesti ojaan”, Petri muistelee ensimmäisiä moottoripyöräilykokemuksiaan.
Petri Mäkisen ensimmäinen moottoripyörä oli Motocross -pyörä Italjet Winner, 50 kuutioinen ja nelivaihteinen. Hevosvoimia kaksipyöräisestä löytyi noin kymmenen. Mäkisen seuraava pyörä oli Yamaha YZ, 80 kuutioinen Motocross – pyörä. ”Sitten isopyöräinen (välikoon) hieman piristetty Kawasaki KX 80, jolla ajoin muutaman seurojen välisen kilpailunkin”, mies kertoo. ”Yksi kisoista oli nuorten näytösajo Laajavuoren rinteessä, suuremman endurokilpailun ohessa se oli mieleenpainuvin kokemus, koska yleisöä oli paljon. Rata oli vaativa; mutainen ja liukas ja sijoituskin ihan ok!”, Mäkinen muistelee.
Usein suurelle unelmalle eli ammattilaisuudelle, ei löydy aikaa. Petri Mäkinen joutui valitsemaan kahden hänelle rakkaan lajin väliltä, jääkiekon ja moottoripyöräilyn. Nuoren miehen aika ei yksinkertaisesti riittänyt molempien lajien harrastamiseen. Se, että Petri on kooltaan varsin iso mies, lähes 190 cm pitkä, käänsi vaakakupin jääkiekon puoleen. Täysin Petri ei kuitenkaan unohtanut moottoripyöräilyä vaan siirtyi katupyöriin. ”Ensimmäinen katupyöräni oli Aprilia RS 125 Extrema. Nyt minulla on Honda VTR 1000 F (firestorm). Pyörää on hieman viritelty ulkoasun lisäksi suutinsarjalla (Factory), tehofiltterillä (K&N) ja tehoputkilla (Devil Ovo Full Power)”, Petri kertoo katupyöristään.
Moottoriurheilusta pitävät tietävät, että moottorin ääni on hypnoottinen. Kun käynnistää pyörän ja ääniaallot jyrähtävät ilmaan, ei voi muuta kuin nauttia tuosta kutkuttavasta tunteesta. Petri on myös ilmeisen ylpeä oman pyöränsä äänestä. ”Äänet ovat erittäin hienot, huomiota ja kehuja on tullut melkoisen paljon”, hän toteaa.
Vaikka mies selvästikin on innoissaan omasta Hondastaan, ei tälle motoristille tuota vaikeuksia listata haaveiden ajokkeja. Osaa näistä unelmien moottoripyöristä hän on päässyt kokeilemaankin. ”Haavepyöräksi kävisi mikä tahansa (Honda, Kawasaki, Yamaha, Suzuki, Ducati, KTM) uusi 1000 kuutioinen supersport –luokan kyykkypyörä. Toinen haave oli omistaa Bobber –tyylinen vanhaan tyyliin (old school) chopper rentoon ajoon. Semmoista olenkin ajatellut hankkia ja tehdä mm. Hondan 600 VT Shadowsta. 3.”, mies luettelee.
Ja jotta ei tyydyttäisi liian vähään, Petri ilmoittaa vielä, että se todellinen haavepyörä olisi ns. sport-mallinen custom pyörä, joka on varustettu mm. tehokkaalla yli 100hv koneella, lyhyellä keulalla ja leveällä yli 240mm takarenkaalla.
Pelkkien katujen kuluttaminen ei ole saanut yksin paikkaa Mäkisen sydämessä vaan hän kaipaa edelleen crossipyöriä. ”Haluaisin vielä ajaa crossikisoja ja Päijänteen ympäriajon enduropyörällä”, hän kertoo.
Hankintakulut vain osa kokonaishintaa
Moottoripyöräily ei ole halvimpia harrastuksia. Pyörät maksavat 2000€:sta ylöspäin ja vain taivas on rajana hankinnan mahdolliselle korkeimmalle summalle.
Varusteista ainoastaan kypärä on pakollinen. ”Kypärään kannattaa panostaa vähintään 100€. Itse maksoin omastani 550€”, Mäkinen kertoo. Kuten kypäriä, myös ajopukuja löytyy joka lähtöön. Ajopukujen hinnat alkavat muutamista kympeistä ylöspäin. Petrillä on kaksiosainen nahkapuku (900€), jonka hän tilasi Saksasta, koska sai sen sieltä halvemmalla. ”Kangaspuvun, joka oli tarjouksessa, hankin kevään pyörämessuilta 200€:llä”, hän sanoo. Hanskat maksavat 30–200 euroon ja niitä motoristeilla on useita eri käyttötarkoituksiin. Kenkiä on myös eri käyttöön soveltuvia.
”Itselläni on urheilulliseen ajoon ja kilpakäyttöön soveltuvat kengät hinta 200€. Messuilta ostin vedenpitävät, solkikiristyksellä olevat touring -saappaat 70 eurolla. (yhteensä n. 400–2000€)”, Petri kertoo.
Koska kyseessä on moottoriajoneuvo, on moottoripyöräilijän Suomessa hankittava liikennevakuutus. Vakuutus maksaa 200€-500€, riippuen useasta tekijästä. Näitä tekijöitä ovat vakuutuksen ottaja, pyörä (teho/paino suhde, ikä) ja vakuutusyhtiö. Lisäksi motoristi valitsee itselleen joko osa- tai täyskaskon 150–500€ . ”Eli vakuutukset Suomessa maksavat noin 400–1000€”. Mäkinen ynnää.
Järki päähän ja baanalle Petri kertoo, ettei aikaa riitä ajoharrastukseen niin paljon kuin toivoisi. Kesällä opiskelujen tauottua on tehtävä kesätöitä ja ajaa ennättää vain viikonloppuisin.”Ilmat lämpenevät, joten viime talven joulukuussakin joku ajeli pyörällä. Noin 8 kuukautta pystyy Suomessa nykyään jo ajamaan, toki myös ympäri vuoden jos omistaa enduron tai supermototyyppisen pyörän ja lämpöiset ajovarusteet. Tälle vuodelle itselleni on jo kertynyt 300km!”, mies toteaa. Koko vuotena hän ajaa noin 3000 – 5000 km.
Kun on aloittamassa pyöräilyharrastusta, tulee muutama perusasia olla kunnossa. Ensinnäkin on hankittava sopiva pyörä. Pyörän valinnassa kannatta kuunnella kokeneempia ja ammattilaisia, he tietävät millainen pyörä on sopiva. Rahaa tulisi olla riittävästi, harrastus ei ole edullisemmasta päästä oleva harrastus. Pyörää hankkiessa tulee muistaa, että vakuutukset, varusteet ja bensa lisäävät hankintahintaa. Mutta pyörän jälkeen tärkeintä on kuitenkin jotain mitä rahalla ei saa nimittäin asenne ja taito ajaa. Hurjapäitä löytyy liikenteestä, eikä muun liikenteen tai oman hengen vaarantaminen anna aihetta hurraa-huudoille. Myös Petri sanoo, että aloittaminen vaatii oikeanlaista asennetta liikenteessä ajamiseen ja tähän varmaan yhtyvät muutkin motoristit. Kun oma ajotaito on kunnossa, ja taskussa moottoripyöräilyyn oikeuttava ajokortti, vain silloin voi oikeasti nauttia teiden kuluttamista.
Pelko on terve, muttei mieluinen tunne moottoripyöräillessä. Pelko kertoo paljon ajotilanteesta ja auttaa motoristia ymmärtämään ajokkinsa hallintaa. Petri sanoo, ettei normaalisti pelkää ajamista, mutta antaa esimerkin tilanteelle, jossa oli pakko luovuttaa ja parkkeerata ajokki. ”Olimme hakemassa isäni kanssa hänelle pyörää. Paluumatkalla tuli yhtäkkiä pimeää ja lopulta keli muuttui myös sateiseksi ja erittäin sumuiseksi. Lämpötila laski lopulta yhteen asteeseen. Riskit ajaa kasvoivat aivan liian suuriksi lämpötilan, näkyvyyden ja uuden pyörän takia, joten jätimme pyörän n. 60km kotikaupungista ja jatkoimme matkaa autolla. Haimme pyörän seuraavana päivänä”, hän kertoo.
Verrattuna autoiluun on moottoripyöräilyssä enemmän riskejä onnettomuuksille, mutta Petri sanoo turvallisuutta pystyttävän lisäämään hyvillä ajovarusteilla, huolehtimalla pyörän kunnosta, ajotavoilla (tilanne nopeus, ennakoiva ajo) ja asenteilla. Se, mikä sitten aiheuttaa onnettomuuksia on keväinen into ja usein ikävä kyllä autoilijoiden tottumattomuus moottoripyöräilijöiden ilmestymiseen katukuvaan. Petri myös kertoo, että erityisesti keväisin, varsinkin tienristeyksissä oleva irtohiekka ja sora ovat yksiä pahimpia vaaratekijöitä. Hän myös moittii Suomen teiden kuntoa. ”Ajourat, routa ja halkeamat saattavat äkisti muuttaa ajosuuntaa ojaan tai vastakkaista liikennettä kohti”, hän selvittää. Myös pyörän huoltamattomuus voi johtaa vaaratilanteisiin. Erityisesti jarrut, renkaat, ketjut, valot, mutterit ja pultit on syytä tarkastaa ja huoltaa talven seisonnan jälkeen ja aina säännöllisesti ajokauden loppuun saakka.
Yhdessä mukavampaa
Moottoripyöräily yhdistetään kerhoihin ja erilaisiin klubeihin. Petri ei kuulu juuri tällä hetkellä mihinkään kerhoon, mutta kertoo miettineensä liittyvänsä Jyväskylän moottoriklubiin. ”Olen suunnitellut yhteistä cruisailu päivää Jyväskylään. Ideana on kokoontua tiettynä päivänä kerran viikossa sovittuun paikkaan, josta lähdemme yhdessä ystävien, tuttujen ja tutuntuttujen kanssa tunnin parin saunalenkille. Tämä olisi hyvä keino parantaa tietotaitoa motoristien välillä sekä lisätä yhteenkuuluvuutta. Mikä parasta, ei tarvitse yksin ajella”, Mäkinen visioi. Samaan hengen vetoon hän miettii soittavansa kavereilleen ja pistää sana kiertämään. ”Miksei vaikka nettisivut, jos mukaan liittyy paljonkin halukkaita. Esimerkiksi Tampereella on useita kymmeniä, jopa satoja motoristeja”, hän pohtii.
Moottoripyöräilystä saakin eniten ajaessa yhdessä jonkun muun kanssa tai suuremmassa porukassa. Yhteisten ajoreissujen lisäksi muita motoristeja kohdataan erilaisilla messuilla ja niistä muun muassa Helsingin moottoripyöränäyttely on Petrille tuttuakin tutumpi. Moottoripyörämessujen lisäksi moottoripyöräilystä voi nauttia erilaisista kisoissa ja tapahtumissa. Tapahtumat ovat siinä mielessä mukavia, että niissä voi nauttia pyöristä, vaikkei itse uskaltautuisi ajelemaan.
Kuvat: Petri Mäkinen |
|
Saturday, April 12, 2008 |
|
04/08 |
